Oli kerran aika, jolloin olin todella, todella uupunut työhöni, ja päätin ratkaista tilanteen ryhtymällä  yrittäjäksi.

 

Ankaran työnteon rinnalla olin elänyt monta vuotta pikkulapsiperheen arkea talonrakennuksineen ja jatko-opintoineen. Oli päästävä pois oravanpyörästä, ja niin minä loikkasin.

Mutta mitä tapahtui?

Ei kestänyt kauaakaan, ennen kuin olin taas kaulaani myöten töissä. Tällä kertaa ihan omasta aloitteestani, ilman kenenkään muun asettamia tulospaineita.

 

Halusin saada elämän, mutta se ei käynyt ihan niin helpolla kuin kuvittelin.

 

Tapaan usein työssäni ihmisiä, joille on käynyt vähän samantapaisesti kuin itselleni. On tullut kehitettyä uuvuttavia toimintatapoja, jotka kaiken lisäksi eivät ollenkaan sovi yhteen oman perusluonteen kanssa.

Kun on uponnut riittävän syvälle tähän syöveriin, ei enää pysty rauhoittamaan menoa vaikka miten tahtoisi. Aivot ovat oppineet odottamaan stimulaatiota tasaisin väliajoin ja sitä on saatava, niin näännyttävää kuin jatkuva liikkeessä oleminen ja suorittaminen onkin.

Yhtenä päivänä huomaa joutuneensa omansa sijasta ihan vieraaseen elämään. Miten ihmeessä siinä niin kävi?

 

Matka uupumuksesta uuteen työniloon on usein pitkä, mutta sen askelmerkit tunnetaan jo hyvin.

 

Jo parikymmentä vuotta sitten kanadalainen psykologi Diane Bernier halusi selvittää, millaisten vaiheitten kautta vakavasta uupumuksesta kokonaan toipuneiden ihmisten paranemisprosessi oli edennyt.

Kaikki kokonaan toipuneet kävivät läpi jokaisen Bernierin tunnistamista kuudesta vaiheesta. Tämä saattoi viedä aikaa useita kuukausia, vuodenkin, mutta onnistujat jatkoivat sitkeästi ja työstivät joka vaiheen loppuun asti.

Jos jotkin vaiheista jäivät väliin, myös toipuminen oli osittaista ja uuden uupumisen riski suuri.

 

Jos siis olet jo selkeästi uupunut ja haluat todella toipua, tässä ovat ne konkreettiset tehtävät, jotka sinun tulisi toteuttaa niin hyvin kuin voit. 

 

1)    Myönnä ongelma. Ymmärrä, ettet enää hallitse suhdettasi työhön etkä ruumiisi ja mielesi reagointia. Anna itsellesi anteeksi se, että olet siinä jamassa missä olet.

Jos soimaat itseäsi, vain pahennat sitä stressitilaa, joka on ajanut sinut uupumukseen. Toisaalta jos aina voimien hiukan palauduttua yrität uskotella itsellesi, että voit sittenkin jatkaa entiseen malliin ”ainakin siihen asti, että…”, otat todellisen hyvinvointiriskin, etkä pääse koskaan kunnollisen toipumisen alkuun.

 

2)   Ota etäisyyttä työhön. Vieroita itsesi, pidä tarpeeksi pitkä sairasloma. Älä tee töitä sairaslomalla. Älä edes ajattele työtäsi. Jos olet yrittäjä, aja ainakin tilapäisesti alas kaikki sellaiset toiminnot jotka eivät ole aivan välttämättömiä tai joita et todella, todella rakasta.

Mikä on tarpeeksi pitkä sairasloma? Riippuu tilanteesta. Mutta jos koko sairaslomasi kuluu jännittyneessä tai pelokkaassa työhönpaluun odotuksessa, se on liian lyhyt antaakseen sinulle mahdollisuuden elpymiseen. Kun voimavarasi ovat vähissä, tarvitset tilaa oman tilanteesi arvioimiseen. Stressi ja uupumus kapeuttavat ajatteluasi joka tapauksessa, ja nyt jos koskaan sinun tarvitsee nähdä laatikkosi laitojen yli.

 

3)    Anna ruumiisi ja mielesi elpyä. Kävele ulkona ja katsele kauniita asioita. Nuku.

Tutkimustietoa pitkäkestoisen stressin fysiologisista vaikutuksista tulee koko ajan lisää. Jo nyt tiedetään, että jatkuva stressi ja palautumismahdollisuuksien puuttuminen saa ajan mittaan elimistön todella sekaisin. Jos olet ylittänyt uupumuksen rajan, ruumiissasi ja mielessäsi tapahtuu paljon sellaista, mitä et lyhyellä tähtäimellä voi hallita. Sinun on annettava itsellesi aikaa ja tehtävä asioita, jotka varmasti antavat enemmän kuin ottavat.

 

4)   Arvioi uudelleen, mikä on sinulle tärkeää. Älä huijaa itseäsi: oikeasti tärkeänä pidät sitä mihin uhraat aikaasi. Muu on pelkkää sanahelinää.

Tämä on se vaihe, jossa tehtävänäsi on ennen muuta itsetuntemuksesi vahvistaminen. Milloin ajauduit uupumukseen johtaneelle raiteelle? Mikä sinut sinne ajoi? Mitä olisit tehnyt, ellet olisi ollut tällä tiellä? Mikä elämässäsi on ollut sellaista, minkä voit täydestä sydämestäsi allekirjoittaa, mihin taas on aika ottaa etäisyyttä? Miten haluat elää loppuelämäsi? Tässä vaiheessa sinun ei vielä tarvitse tietää, mitä tulet käytännössä tekemään. Tärkeintä on arvioida omaa elämää niin rehellisesti ja suoraan kuin suinkin.

 

5)    Selvitä muutoksen mahdollisuudet. Astu laatikon ulkopuolelle ja todella ajattele. Mikä on välttämätöntä ja mikä ei?

Nyt on aika sovittaa edellisen vaiheen oivallukset siihen arkitodellisuuteen, jossa elät. Tässä vaiheessa oleellista on osata arvioida voimavarasi ja mahdollisuutesi oikein – ei ali eikä yli, sekä ajatella asioita riittävän pitkällä tähtäimellä. Jotain on aina mahdollista, ja tarpeenkin, tehdä heti, mutta useimmat muutostavoitteet on järkevintä pilkkoa pienempiin osiin. Parasta on, jos saat tavoitteesi ositetuiksi niin pieniksi tehtäviksi, että saat niistä onnistumisen iloa joka päivä.

 

6)    Tee konkreettisia muutoksia. Pidä se mitä rakastat, hylkää se mikä ei ole tärkeää. Kaikki ylläoleva on todennäköisesti turhaa, ellei se johda uudenlaiseen toimintaan ja muutoksiin itse työssä.

Valitettava totuus on, että jos mikään ei muutu niissä olosuhteissa joissa uuvuit, sinulla on kaikesta mielessäsi tekemästäsi työstä huolimatta iso riski uupua uudelleen. Bernierin tutkimuksessa lähes kaikki uupumuksesta kokonaan toipuneet joko vaihtoivat työpaikkaa tai ainakin onnistuivat saamaan aikaan muutoksia työtehtävissään. Jos siis työpaikallasi kaikki jatkuu entisellään, sinun on harkittava tulevaisuuttasi tarkkaan.

Siltikään ei edellisten kohtien työstäminen ole mennyt hukkaan: mitä tarkemmin tunnet itsesi ja mitä paremmin opit kunnioittamaan omia rajojasi, sitä todennäköisempää on, ettet kuljeta omia hankalia ja uuvuttavia tapojasi mukanasi seuraavaan työpaikkaan tai tehtävään.

 

Uupumisesta toipumisessa on monta tasoa, fyysisestä ja henkisestä palautumisesta uudenlaisten tapojen oppimiseen  ja oman itsen syvempään oivaltamiseen. Millä tavalla sinä huolehdit jaksamisestasi?