Ero on aina kriisi, olipa se yhdessä sovittu, oma tai toisen valinta.

 

Onhan se aika rajua pysähtyä miettimään, mistä erossa päätetään: ettei jatkossa enää rakasteta toisiamme. Ei jaeta arkea, eikä sinun päätöstesi ja tunteittesi kuulu enää liikauttaa minua.

Tutkijoiden mukaan kestää keskimäärin kolme vuotta, ennen kuin ei enää liikauta. Mikä muu saattaa erotessa yllättää?

 

Eroavia pareja yllättää usein se, että rikkinäisestä suhteesta ei pääse eroon eroamalla.

 

Yhdessä päivässä pitäisi saada autopilotilla toimivat aivonsa muistamaan, ettei yhteisestä lapsesta tai mökistä kuulu enää kertoa ulkopuolisille ”meillä on” – muodossa.

Pitäisi tuntua normaalilta, että vaatekaapissa on tyhjää. Ja ettei toisen varaan voi laskea, kun töissä menisikin pidempään.

On saatava arki rullaamaan ja omaisuus jaettua samalla, kun tekee surutyötä menetetyistä hyvistä ajoista ja yhteisestä tulevaisuudesta. Itsestään ja erosta pitäisi oppia jotakin.

 

Toinen yllätys voi olla, että uusi onni ei vähennä surutyön ja oman kasvamisen tarvetta.

 

Ihmisen mieli on viisas siinä, että se nostaa tietoisuuteen eron yhteydessä käsittelemättä jääneitä tunteita ja omia kasvunpaikkoja sitten, kun ihmisellä on voimavaroja eli ”kaikki hyvin”.

Niinpä uuden rakkauden keskellä voikin löytää itsensä miettimästä aikaa ennen ja jälkeen eron, omia arvojaan, surua menetetystä yhteisestä tulevaisuudesta ja unelmista, pettymystä itseen ja toiseen, syyllisyyttään lasten oireilusta, ja niin edelleen.

Eron syitä pohtiessa saattaa myös huomata, että uudessa suhteessa nostavat päätään samat ilmiöt, jotka olivat osasyynä konflikteihin edellisessäkin suhteessa. Joskus ihmiset suostuvat tekemään itsensä kanssa töitä vasta kahden eron jälkeen välttääkseen kolmannen.

 

Kolmas eropareja joskus yllättävä asia on, että eron syyt eivät ole ne, joita he pitävät syinä.

 

Joskus ero on ainoa oikea vaihtoehto ja syyt selkeät. Toisinaan taas rakkaussuhde on hautautunut kiireen ja pettymysten alle. Molemmat ovat ehkä kokeneet toisen rikkovan välinpitämättömästi lupauksiaan ja sen oikeuttavan omia reaktioita. Läheisyys ei tunnu enää hyvältä tai sitä ei ole tarpeeksi. Ilo on kadonnut.

Usein parit ovat yrittäneet korjata tilannetta järjestämällä lisää yhteistä aikaa, mutta siihen on latautunut mahdottomia odotuksia. Yhteinen aika ei riitä korjaamaan suhdetta, kun keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta yhteiseen hyvään tahtoon ei ole huomattu vaalia. Kuitenkin vasta näiden päälle voi kasvaa rakkaus, läheisyys, ilo ja elämän tuomien haasteiden sietokyky.

Stressaavassa elämäntilanteessa harva onnistuu toimimaan loistokkaan taitavasti ihmissuhteissaan. Kuitenkin jos jompikumpi tai pahimmillaan molemmatkin puolisoista kokevat silloin toistuvasti tulevansa torjutuksi tai olevansa arvostelun kohteena, psykologinen turvallisuudentunne murentuu ja läheisyys muuttuu puolustustaisteluksi.

Läheisyyttä voi syntyä vain silloin, kun toisen tarpeet ovat minulle yhtä tärkeitä kuin omani. Tämä ei kuitenkaan voi toteutua silloin kun ollaan puolustusasemissa. Vahvassa tunnepiikissä voi olla vaikea ylipäätään kuulla toisen viestejä niin kuin hän tarkoittaa eikä looginen ajattelukaan toimi kunnolla.

Ainoa keino riitelyn ja etääntymisen kierteen välttämiseen on se, että puolisot pystyvät käsittelemään omaa osuuttaan tilanteen kiristymiseen. Joskus se kuitenkin on omin avuin ihan liian vaativaa. 

 

Jos ongelmien ratkaisuyrityksenne johtavat aina samaan umpikujaan, kannattaa hakea muutamaan keskusteluun ulkopuolinen ammattilainen. Yhdessä on hyvä pohtia ainakin seuraavia kysymyksiä:

 

  • Mitä te ette haluaisi menettää?
  • Minkä pitäisi muuttua nyt heti, jotta te voisitte löytää takaisin toistenne luokse tai tehdä hyvän eron?
  • Miten se muutos käytännössä tehdään?
  • Millaiset tiedostamattomat uskomukset ja toimintatavat vaikuttavat vuorovaikutuksessanne?
  • Ja, jos päädytte valitsemaan eron, miten toimitte, jotta yhtään enempää ei mene rikki kuin on väistämätöntä?

 

Vaikeistakin kriiseistä on mahdollista selvitä parina. Mutta jos eroon päädytään, niin hyvin tehdystä erosta on helpompi toipua.

Lapsettomat parit voivat työstää eron omassa mielessään jonkinlaiseen ymmärryksen ja tunnetason päätökseen ajan kanssa. Vanhempien pitäisi pystyä käsittelemään keskinäiset ristiriitansa nopeasti, jotta he voisivat huolehtia lapsista yhdessä eroa edeltävää aikaa paremmin.

Vanhempien on myös tärkeää arvioida, pystyvätkö he erotyönsä keskellä vastaamaan lasten tarpeisiin, vai hyötyisivätkö he ehkä muutamasta tapaamisesta ammattilaisen kanssa. Jos ajatuskin eroterapiasta exän kanssa ahdistaa, sille on sitäkin selkeämpi tarve!