Anna Ahto: joukkuehenkeä ja läsnäoloa urheilumaailman ja työpsykologian liittymäpinnoilla

Ensimmäisellä psykologikäynnillä ilmassa väreilee jännitystä puolin sun toisin. Hiljalleen yhteys ihmismielten välillä avautuu, jännitys haihtuu ja huoneeseen laskeutuu rauha. Anna kuvaa yhteyden löytymisen kokemusta psykologin työssä kauniisti: ”tuntuu merkitykselliseltä, kun näkee mitä silmien takana tapahtuu. Kun voi tavoittaa toista ihmistä sillä tasolla, millä hän haluaa tulla tavoitetuksi”.

Annan omasta olemuksesta välittyy lämpö, hyväksyvä katse ja koko tilan täyttävä levollisuus. Tärkein ohjenuora Annalle niin töissä kuin elämässä on läsnäolo ja siihen luottaminen. Läsnäolotaitoja Anna pääsee treenaamaan urakalla arjessa: kolmen pienen lapsen äitinä elämä ei ole pelkkää mindfulnessia. Ammatillisella polulla Anna on ehtinyt opiskella niin ekonomiksi kuin psykologiksi. Identiteetissä psykologius on selvästi vahvempi, vaikka aluksi käsikirjoitus näytti toiselta.

Lapsena Anna juoksi ja liihoitteli pitkin yrittäjäperheen ruokakaupan käytäviä. Iän karttuessa Anna työskenteli kaupassa viikonloput, joulut ja kesälomat. Toiveena oli, josko Annakin innostuisi kauppiasurasta. Lukion jälkeen Anna suuntaisi lukemaan kauppatieteitä, mutta sitten iski ymmärrys: oma ala onkin jotain ihan muuta. Psykologiassa veti puoleensa ihmisten käyttäytymisen ymmärtäminen. Asioiden kompleksisuus ja moninaisuus – se, ettei yksinkertaisia vastauksia ole.

Vauhdin hurmaa urheilun saralla

Urheilulla on ollut aina tärkeä paikka Annan elämässä. Ala-asteen kolmannella luokalla löytyi käsipallo, joka vei aina nuorten maajoukkueeseen ja EM-kisoihin saakka. Urheiluharrastus muokkasi Annaa vahvasti ja jätti pysyviä, merkityksellisiä jälkiä. Käsipallon parista löytyi kaverit ja koko urheiluyhteisöllä on ollut kasvattava vaikutus. ”Käsipallo on fyysinen ja nopea laji, jossa saa laittaa itsensä likoon niin puolustus- kuin hyökkäyspäässä. Koko ajan tapahtuu. Sooloilemalla ei pärjää, on pakko pelata yhdessä joukkueena”.

Käsipallon Anna lopetti opiskeluaikoina lähtiessään vaihto-opiskelijaksi Innsbruckiin. Tämän jälkeen Anna on kokeillut niin joogaa, kiipeilyä kuin vapaalaskua. Taivaallisen kuuloisia hiihtovaelluksia Anna on toteuttanut puolison kanssa Norjassa, Alpeilla ja Japanissa. Erityisen lämmittäviä muistoja on talvesta ranskalaisessa kylässä, jossa sai lasketella upeissa maisemissa mukavan yhteisön ympäröimänä. Lasten myötä riskien ottamisen halu on karissut ja vapaalaskut ovat vaihtuneet murtomaahiihtoon ja pulkkamäkeen. Urheilusta ja ulkoilusta Anna pitää kuitenkin tiukasti kiinni: urheilu on paras keino pitää oma mieli ja elämä tasapainossa.  

Inspiroitunutta joukkuehenkeä Shortumissa

Anna tunnistaa joukkuelajien sopivan itselleen, yhdessä tekeminen tuntuu omalta. Joukkueurheiluhenkeä löytyy myös Shortumista, jossa Anna aloitti kaksi vuotta sitten hypätessään yrittäjäksi. Shortumissa puhutteli alusta saakka moderni, freesi ote ja kokonaisvaltaisesti kiehtova brändi. Anna aloitti ensin lyhytterapiatalon puolella, josta siirtyi luontevasti työelämätaloon. Shortumissa Anna voi laajasti hyödyntää kaikkea matkan varrella kertynyttä oppia ja osaamista. Anna kehuu työelämätalon tiimiä ja tavoittaa siinä rakastamaansa joukkuefiilistä: ”joka kokouksen jälkeen on inspiroitunut olo”.

Shortumissa Anna toteuttaa erityisen mielellään lyhytterapioita, sparrauksia, työnohjausta ja coachingia. Myös pienryhmäinterventiot työhyvinvoinnin tuen ympärille kiinnostavat. Kiehtovia kasvun suuntia Anna tavoittaa myös työyhteisökonfliktien ja organisaatiokulttuurin kehittämisen saralla. Mitä hankalampien asioiden äärellä ollaan, sitä enemmän korostuu läsnäolo ja rauha. Luontaista näkökykyä Annalla on urheilumaailman, psyykkisen valmennuksen ja työelämätarpeiden välisillä liittymäpinnoilla toimimiseen.

Kollektiivinen synninpäästö: on lupa hellittää

Anna kohtaa asiakastyössä paljon uupumusta, moni on näinä aikoina todella poikki. Työtahti ja -määrä on saavuttanut sfäärit, joihin ihminen ei enää kykene, ei keho eikä mieli. Anna on huomannut, että moni kokee riittämättömyyden tunnetta siitä ettei oma paletti pysy enää kasassa. Samalla tuntuu olevan ilmassa illuusiota, että muilla olisi homma tyylikkäästi hanskassa. Anna haluaisi antaa kollektiivisen synninpäästön meille kaikille: kenenkään elämä ei ole täydellisesti hallinnassa.  

Anna työskentelee paljon urheilijoiden ja huippusuoriutumisen parissa ja on huomannut, että urheilumaailman mielikuvat läikkyvät yhä enenevässä määrin liike-elämään. Anna ei syty puhtaasta optimal performance-ajattelusta, vaan haluaa aina nivoa hyvinvointiajattelun mukaan.  Asiakkaiden kanssa Anna pohtii, missä menee raja terveen ja vähemmän terveen itsensä kehittämisen välillä. Yhdessä pysähdytään tunnistamaan, mikä on taustalla oleva draiveri jos koko ajan on tarve tavoitella enemmän: ”onko se keino päästä pois riittämättömyyden, epäonnistumisen tai huonommuuden tunteesta? Vai onko se enemmän positiivinen draiveri, halu mennä kohti jotain mikä suuntaa energiaa ja tekemistä?”

Yksi tämän ajan ilmiö on myös erityisyyden tavoittelu. Kaikkien pitäisi olla huippuja jossain, tavallinen ei riitä. Tilastollinen fakta kuitenkin on, että suurin osa meistä on keskivertoa ja uuvutamme itsemme, jos pyrimme olemaan superihmisiä kaikessa tekemisessämme. Anna on huomannut, että toisinaan suorittamisen taustalla on yhteenkuuluvuuden, läheisyyden tai hyväksynnän kaipuu. Kuitenkin toteuttamisen tavat – kuten vertailu tai halu olla erityinen, johtavat yksinäisyyteen. Anna kannustaa pohtimaan, millä terveillä tavoilla voisi löytää yhteisöllisyyden tunnetta.

Vastalääkkeeksi itsemyötätuntoa

Suorittamisen ja itsensä kehittämisen teemat puhuttelevat Annaa myös henkilökohtaisella tasolla. Kolme lasta ja kaksi tutkintoa ovat ottaneet aikansa ja psykologina Anna kokee, että on paljon opittavaa ja kurottavaa. Työssä tarjoutuu jatkuvasti mahdollisuuksia astua epämukavuusalueelle, mikä sopii Annan urheilijaluonteelle. ”On mielenkiintoista, että jokin asia voi samalla kauhistuttaa ja vetää puoleensa. Jämähtäminen tai tasaisuus ei ole se, mitä havittelen”.

Vaativuuden ja suorituskeskeisen elämän vastalääkkeeksi Anna suosittelee itsemyötätuntoa. Se tarkoittaa armollisempaa ja lempeämpää suhtautumista itseen. Anna ammentaa työssään paljon HOT-viitekehyksestä (hyväksymis- ja omistautumisterapeuttinen työote), jossa tärkeiden kysymysten tienviitat haetaan omista arvoista ja näiden pohjalta kirkastetaan suunta: mitä haluan tavoitella? Minkälainen henkilö haluan olla? Mihin haluan käyttää aikani, energiani ja taitoni?

Siinä viisaita pohdintoja ja kompassin virittämistä meille kaikille.