Liisa Lempinen: tärkeintä on liittyminen ja haavoittuvuuden äärellä oleminen

Ihmismielen syöverit ovat aina kiehtoneet ja vetäneet Liisaa puoleensa. Teinivuosilta nousee mieleen kirkas muisto: jossain vaiheessa bileitä Liisa vetäytyi aina eri kavereiden kanssa puhumaan kahden kesken henkeviä. Edelleen Liisa kukoistaa tilanteissa, joissa voi olla hyödyksi muille. Innostavaa ja mieltä lämmittävää on, kuin ihminen oivaltaa jotain merkityksellistä itsestään ja kokee tulevansa kuulluksi. Liittymisen teema nousee Liisan kerronnassa keskeiseksi: se, kun ihmismielten välille syntyy yhteys ja kontakti.

Liisan vapaa-ajalla ja perheessä liittyminen tapahtuu usein ruokapöydän äärellä. Hyvällä ruualla saa houkuteltua teinit ja lasten kaveritkin mukaan keskusteluun. Ystäviä Liisa kutsuu mielellään syömään ja illat jatkuvat lauta- tai korttipelien merkeissä. Tärkeä perheenjäsen on labradorin ja kultaisennoutajan risteytys, jonka ADHD-luonne ei ollut otollinen opaskoiraksi mutta perhekoiraksi ja metsäkävelykaveriksi täydellinen. Luonnossa liikkuminen ja kulttuuri tarjoavat omaa ajatusaikaa ja vastapainoa sosiaalisuudelle.”Omat harrastukset eivät ole extremeä, vaan liittymisen pinnoilla mennään”.

Kaupallisen alan kautta takaisin juurille

Psykologian opinnot olisivat kiinnostaneet parikymppistä Liisaa, mutta ammatinvalintapsykologin kannustuksesta tie vei kaupalliselle alalle. Kymmenen vuotta Liisa ehti toimia Sanoma Pro:ssa liiketoiminnan vetäjänä ja viimeisimmäksi myyntijohtajana. Työrooliin kuului paljon asiakastyötä, osaamisen kehittämistä ja kouluttamista. Omaa joukkoaan Liisa johti valmentavalla otteella: motivoivaa oli inspiroida ihmisiä ja tarjota tukea ammatillisessa kasvussa. Kaupallinen koulutus ei kuitenkaan tarjonnut riittävästi vastauksia ihmisten auttamiseksi ja mieli hamusi jotain kättä pidempää. Ajatus psykologiasta heräsi uudelleen henkiin ja Liisa aloitti työn ohessa psykologian perusopinnot avoimessa yliopistossa. Se oli menoa ensihetkestä.

Samaan aikaan organisaatio kansainvälistyi ja muutoksen tuulet puhalsivat. Johtoryhmän jäsenenä Liisa näki, että se mikä omassa työssä on motivoivinta – asiakaskohtaisesti räätälöidyt ratkaisut, tulee lähtemään pois.”Strategian kannalta muutokset olivat oikeita, mutta henkilökohtaisen mielekkyyden ja intohimon kannalta pohja putosi pois”. Sisäinen motivaatio on ollut Liisalle aina tärkeää. Se, että työstä voi innostua ja voi kokea olevansa liekeissä siitä mitä tekee. Oli tullut päätöksen aika: Liisa ei ottanut enää tarjottua positiota vastaan vaan lähti vuonna 2013 opiskelemaan psykologiaa Helsingin yliopistoon.

Syvemmälle mielen syövereihin

Kandityössä Liisa tutki, miten johtaminen vaikuttaa organisaation tuloksentekokykyyn. Gradu syntyi psykooseista: ”kiinnostuin syvemmin siitä mitä tapahtuu, kun mieli menee vinoon”. Psykologiksi valmistumisestaan lähtien Liisa on työskennellyt viimeiset neljä vuotta aikuispsykiatrian parissa, tällä hetkellä HUS:in työkyvyntutkimuspoliklinikalla. Työterveyshuolto hoitaa suuren osan työkyvynarvioista, mutta silloin kuin eri osapuolten intressit ovat ristiriidassa tai tilanne on hyvin kompleksi, niin henkilö lähetetään HUS:iin. Työssään Liisa näkee paljon uupuneita johtajia. Työ on osoittautunut varsinaiseksi näköalapaikaksi niin ihmisyyteen kuin työelämään: siinä yhdistyy työkykyyn ja työhyvinvointiin liittyvät ilmiöt, organisaatioiden tehtävät ja toiminta sekä psykiatrinen oireilu.

Nykytyöelämässä Liisaa hirvittää vaatimus siitä, että kaikkien pitäisi jaksaa tehdä jatkuvasti täydellä teholla. Jokaiselle tulee kuitenkin eteen tilanteita, joissa psyykkinen tai somaattinen puoli heikkenee väliaikaisesti tai pysyvämmin. Vaihtoehdot tuntuvat olevan 100% tai 0%, oli kyse sitten työkyvystä tai työajasta. Työelämän joustoja ja tehtävien räätälöintiä Liisa toivoisi lisää: siitä voi olla valtava hyöty, että jossain kohtaa työuraa työtä muokataan tai kevennetään.

Shortumin arvopohja resonoi itseen

Omasta kokemusmaailmasta Liisa tunnistaa sen, että itsensä tehostaja herää kun psyykkinen paine kasvaa. Liisa hakeutuu mielellään paikkoihin joissa pääsee oppimaan ja oivaltamaan. Itseään tämä psykologi ei päästä vähällä: haastavimmat tapaukset kiehtovat ja vetävät puoleensa. 

Shortum löytyi lyhytterapeuttisen työotteen koulutuksen kautta. Tutkimuspainotteisen työn ohelle Liisa kaipasi hoidollista puolta, matkaa jonka voi tehdä yhdessä ihmisen kanssa. Liisa ihastui koulutukseen ja samalla Shortumin fiilikseen. Koulutuksen vetäjien, Katri Kannisen ja Leena Särkelän tapa olla ja tehdä työtä teki suuren vaikutuksen. Shortum tuntui ammatillisesti kovatasoiselta, samaan aikaan sydän oli paikallaan. Organisaation inhimillisyyttä loistava arvopohja resonoi itseen: haavoittuvuuden näyttäminen oli ok, jopa toivottavaa.

Liisa on työssään valmentanut ja kouluttanut paljon isoja porukoita, mutta tällä hetkellä yksilölliset prosessit vetävät enemmän puoleensa. Shortumissa Liisa tekee erityisen mielellään lyhytterapioita ja johdon terapioita. Tärkeää on, että auttajana ymmärtää ihmisen ympäristön ja foorumit missä tämä liikkuu.

Kasvu tapahtuu haavoittuvuuden äärellä

Monesti me ihmiset toivomme, että voisimme leikata negatiiviset tunteet pois kokemusmaailmastamme. Kolikolla on kuitenkin kaksi puolta: kieltämällä tai painamalla negatiiviset tunteet piiloon turrutamme itsemme, myös kaiken positiivisen elämässämme. ”Kun olemme ihmisinä kokonaisina auki, sieltä kumpuaa vaikeita ja tuskallisia tunteita mutta myös kaikki positiivinen, kuten ilo, rakkaus ja muihin liittyminen”. Turruttamalla koko haavoittuvuuspaketin ei olekaan ihme, jos elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä.

Etenkin johtamistyössä tunteilla on suuri merkitys jotta pystyy liidaamaan ja innostamaan muita. Liisa pysähtyy pohtimaan karismaa, joka tutkitusti korreloi johtajan tuloksentekokykyyn ja näyttäytyy erityisesti muutostilanteissa. Liisa näkee karisman aitoutena, jolloin kaikki oma energia on käytössä. Karisma on myös haavoittuvan puolen näkyväksi tekemistä, sitä ettei piilota itsestään mitään. Liisa piirtää kehän: ”Mitä enemmän johtaja tuo esiin haavoittuvuuttaan, sitä enemmän hän saa ammennettua myös positiivisia asioita itsestään. Tämä taas edistää liittymistä muihin, mikä puolestaan mahdollistaa sen, että porukka pääsee hyvään tulokseen”.

Liittymisen pinnoilla ollaan taas vahvasti.