Lyhytterapeutti, terapeutti ja lyhytterapia – kuka antaa terapiaa ja millaisella osaamisella?

Lyhytterapia on tässä ajassa pinnalla. Puhutaan matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden lisäämisen tarpeesta ja terapiatakuusta. Tärkeä kysymys jää kuitenkin usein keskustelun varjoon. Kuka terapiaa antaa ja minkälaisella osaamisella? Koulutustalon johtaja Leena Särkelä pohdiskelee blogissamme kysymystä terapian laadun ja vastuullisuuden näkökulmista.

Tammikuisten aluevaalien iso teema oli mielenterveyspalveluiden vahvistaminen, ja erityisesti nuorten pahoinvointiin vastaaminen pikaisesti. Yritykset laajentavat työsuhde-etujaan yhä useammin koskemaan mielenhuoltoa ja lyhytterapiaa. Mielenterveyden ammattilaisen näkökulmasta kaikki tämä kuulostaa mielekkäältä suunnalta saada palveluja lähemmäs ihmisen arkea ja varhaisia tarpeita. Ongelmakohtiin kannattaa tarttua hyvissä ajoin ennen kuin ne monimutkaistuvat.

Laatu ja vastuullisuus nousevat entistä tärkeämmäksi terapiatyössä

Tärkeä kysymys jää kuitenkin usein keskustelun varjoon. Kuka terapiaa antaa ja minkälaisella osaamisella? Tällä hetkellä elämme Suomessa tilanteessa, jossa kuka tahansa voi kutsua itseään terapeutiksi tai lyhytterapeutiksi. Ainoastaan psykoterapeutin ammattinimike on suojattu.

Mutta entä sitten lyhytterapeutti? Silloin kun nimike alkaa kalskahtaa ammatilta, ollaan tarkempien vastuiden ja velvollisuuksien äärellä. Suomessa psykoterapeutin suojattu ammattinimike, pätevyys ja koulutus on määritelty Valviran ja yliopistojen psykoterapeuttikoulutuskonsortion alaisuudessa. Mennessään psykoterapeutille asiakas voi luottaa olevansa laadukkaan koulutuksen saaneen ammattilaisen huomassa ja häntä suojaa potilaslaki. Kaikkeen terapeuttiseen työhön eivät kuitenkaan psykoterapeuttimme riitä, eikä pitkä ja syväpsykologinen, arvokas koulutus ole kaikkien mielenterveyshaasteiden kohtaamisessa tarpeen. Lyhytterapeuteille on tilausta, mutta niin myös nimikkeen käytön ja koulutuksen laadun määrittelylle.

Samaan aikaan kun puhumme terapian tarpeesta ja erityisesti lyhyiden terapioiden tarpeen lisääntymisestä, on tämä kysymys yhä olennaisempi terapian laadun ja vastuullisuuden kannalta. 

Lyhytterapeutti-nimikkeen käytölle ja lyhytterapeuttikoulutuksille ei ole standardeja tai valvontaa

Nykyisessä tilanteessa lyhytterapeutti-nimikkeen käyttöä ja lyhytterapeuttikoulutuksia ei valvota. Pohjakoulutusvaatimuksia ei välttämättä ole eikä koulutukseen osallistujalta aina edellytetä aiempaa tietotaitoa mielenterveyden hoidosta. Lyhytterapian tekeminen on kuitenkin hyvin vaativaa ja vastuullista suhdetyötä. Vastaanotolle tulee myös hyvin huonosti voivia asiakkaita. 

Liian menetelmäkeskeinen, oiretasolle jäävä tai juurisyyt ohittava työtapa tutkimusten mukaan harvoin toimii. Tarvitaan riittävät pohjatiedot psykologiasta, erityisesti mielen rakentumisesta ja mielenterveyden ongelmista. Tarvitaan johdonmukainen ja joustava käsitteellinen kehikko, jonka avulla asiakkaan tilanne rakentuu psykologisesti ymmärrettäväksi ja joka luo fokuksen työskentelylle. Tarvitaan joustavia menetelmiä ja taitoa räätälöidä niitä asiakkaan mukaan. Lyhytterapeutin on tunnettava toimintansa vaikutus ja  auttamisensa rajat.

Olemme Shortumissa viiden vuoden aikana kouluttaneet lyhytterapeuttista työotetta lukuisille ammattilaisille eri sektoreilla: muun muassa työterveydessä, oppilashuollossa, psykiatrian yksiköissä, mielenterveys- ja päihdepalveluissa, kriisikeskuksissa ja perheneuvoloissa. Nämä ammattilaiset ovat hyödyntäneet lyhytterapeuttisia taitoja menestyksekkäästi omissa professioissaan, oli sitten kyseessä psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja, kuraattori tai työterveyslääkäri. Saamamme palaute on, että koulutus on lisännyt merkittävästi työn vaikuttavuutta ja mielekkyyttä. Taito kohdata asiakkaat  empaattisesti ja yksilöllisesti, jäsentää tilannetta osuvasti ja edesauttaa tavoitteellisesti muutosprosesseja kuuluu monen auttamissektorin työn ytimeen. Täydennyskoulutus näistä lyhytterapeuttisista taidoista on laaja-alaisesti hyödyllistä ja tarpeen.

Lyhytterapeuttisen työotteen menetelmät ja työkalut ovat vaikuttavia esimerkiksi työterveydessä, oppilashuollossa, psykiatrian yksiköissä, mielenterveys- ja päihdepalveluissa, kriisikeskuksissa ja perheneuvoloissa työskenteleville.

Näiden alojen ammattilaiset ovat hyödyntäneet lyhytterapeuttisia taitoja menestyksekkäästi omissa professioissaan, oli sitten kyseessä psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja, kuraattori tai työterveyslääkäri.

Lyhytterapia on vastuullista työtä, johon tarvitaan laadukasta koulutusta

Olemme Shortumissa ratkoneet lyhytterapeutti -problematiikkaa seuraavalla tavalla. Syksyllä alkava KAT lyhytterapeuttikoulutus on täydennyskoulutus psykologiaa jo hallitseville sote-ammattilaisille. Taustakoulutusvaatimukset ovat samat kuin psykoterapeuttikoulutuksissa.

Koulutuksen rakenteessa ja sisällössä olemme suunnanneet katseemme kansainväliseen asiantuntemukseen. ICATA:n (International Cognitive Analytic Therapy Association) koulutuksen standardeista vastaava komitea on määritellyt suositukset kolmen osaamistason koulutuksille. Briteissä NHS:n ja UCL:n yhteistyössä fasilitoima IAPT (Improving Access to Psychological Therapy) on kuvannut sekä yleiset että psykoterapiasuuntauskohtaiset kompetenssit, joiden kehittämiseen koulutuksen tulee vastata. Myös integratiivinen tutkimusnäyttö terapian vaikuttavista tekijöistä ja hoidon räätälöinnistä on taustakehikko, jonka varaan hyvä nojata. 

Toivottavasti saamme myös kansallisesti yhteisiä ohjenuoria koulutuksen järjestämiselle ja lyhytterapeutin nimikkeen asianmukaiselle käytölle. Sitä ennen vastuu lepää yksittäisten ihmisten ammattietiikan ja koulutusta järjestävien tahojen omien laatukriteerien varassa.