Kuinka monta kertaa olet aloittanut kuntokuurin? Joko sata laihdutettua kiloa tuli täyteen? Ja mikä on, kun kodin sekasotku ei vain ota talttuakseen?

Eikä työpaikalla asiat ole yhtään paremmin. Hermo menee harva se päivä, vaikka aamun kuinka aloittaisi lempeysmeditaatiolla.

 

Luisuminen tuttuihin tapoihin ja kuvioihin on ällistyttävän helppoa.

 

Tuttu esimerkki painonpudotuksen maailmasta kertoo, että jokaisesta kymmenestä laihdutetusta kilosta tulee keskimäärin yhdeksän takaisin.

Koska tämä on keskiarvo, toiset saavat kilonsa takaisin korkojen kanssa. Tämä kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että jotkut onnistuvat laihtumaan pysyvästi.

 

Kaikki me tunnemme myös esimerkkejä siitä, että muutos on mahdollinen!

 

Jossain se kestävän muutoksen salaisuus siis on. Mutta mitä pitää tapahtua, että Esa laihduttaa 50 kiloa ja kaiken todennäköisyyden vastaisesti saa pidettyä kilot poissa? Minkä pitää muuttua, ettei Minna enää koskaan huuda alaisilleen?

Mitä todelliseen suunnanmuutokseen tarvitaan?

 

Onnistuneita muutosprosesseja näyttää yhdistävän yksi yhteinen oivallus: Muutoksen salaisuus on pinnan alla.

 

On inhimillistä tarttua suoraan siihen mikä vaivaa, kiusaa ja tuntuu olevan pielessä. Niinpä neuvomme niin itselle kuin toisille ovat usein suoraviivaisen ratkaisuhakuisia.

Onhan se järkeenkäypää: lihavan pitäisi syödä vähemmän, äkkipikaisen opetella tunteenhallintaa, masentuneen tehdä edes jotain pientä kivaa. Ongelma on vain siinä, että nämä päällisin puolin fiksut ja järkevät neuvot ovat kuin vesi hanhen selässä. Niille ei ole todellista tarttumapintaa.

Ei Esa ole halunnut syödä liikaa eikä Minna rähjätä tiimiään hiljaiseksi ja aloitteettomaksi. Niin vain käy, jos ei päästä kiinni siihen, mikä kummankin tuhoisia tapoja ylläpitää.

 

Vasta kun ymmärtää, voi valita

 

Terapeuttinen tarkoittaa hoitavaa, ja hoitavuudesta on meidän useimpien elämässä huutava pula. Silloin kun tarvitsisimme ymmärrystä ja ystävällisyyttä, me yleensä kaikkein kiivaimmin käännymme vaatimaan ja piiskaamaan lisää. Jaksaa jaksaa!

Ei kannattaisi. Ilman ymmärrystä muutokseen pyrkiminen ei yleensä pidemmällä tähtäimellä johda muuhun kuin massiiviseen energiavuotoon ja taas uuteen pettymykseen.

Sen sijaan fiksusti, tunteita ja motivaation lähteitä huomioimalla voidaan päästä aivan toisennäköiseen tulokseen.  

 

Ymmärrys johtaa muutokseen

 

Muutokseen johtava ymmärrys voi vaikuttaa suorastaan naurettavan arkiselta ja pieneltä, mutta yleensä siihen sisältyy myös jokin tärkeä emotionaalinen totuus.

Tämä totuus on usein kipeä ja joskus yksinkertaisesti vain helpottava.

Uuden tunnetotuuden kautta avautuva ymmärrys on mullistavaa. Sen kautta pääsee viimein näkemään, millä tavalla oma vinoutunut kuva itsestä ja toisista ylläpitää tilannetta tai toimintaa, jota on ehkä koko elämänsä yrittänyt saada muuttumaan.

Samalla alkaa hahmottua, mitä oikeasti voisi tehdä toisin.

 

Muutos vaatii tietoisena pysyttelyä, työtä, toistoja ja opettelua. Silti työ on määrättömän paljon helpompaa, kun ymmärtää mistä oikeasti kiikasti. Millaiset ajatukset ja tunteet ennen ajoivat jääkaapille tai raivon valtaan.

 

Ymmärrys vapauttaa toistamisen pakosta ja katkaisee jumituksen. Voit testata tätä ideaa muutamalla yksinkertaisella ajatusharjoituksella. Kokeile, se ei maksa mitään!

Ainoa riski on, että saatat tosiaankin tönäistä muutoksen pyörän liikkeelle seuraavassa harjoituksessa.

 

Näin pääset alkuun aitoa muutosta synnyttävässä ymmärryksessä

 

Oli sinulla pulmana painonhallinta, uupuminen tai työpaikan ihmissuhteet, niin pääset sen kanssa uuteen alkuun kolmen yksinkertaisen, mutta arkielämässä harvinaisen kysymyksen avulla.

 

Varaa itsellesi rauhallinen hetki, kuppi kahvia tai teetä, ja etsi käsille kynä ja paperia. Hellitä hetkeksi, anna tavallisten hallintakeinojesi mennä, ja kirjoita muistiin vastaukset seuraavissa kolmessa kohdassa oleviin kysymyksiin.

 

1)    Mitä minä ajattelen tässä hetkessä? Mitä ovat ne ajatukset joita mielessäni liikkuu juuri nyt, jos en yritä ohjata niitä mihinkään suuntaan?

Se mitä meillä mielessä liikkuu, on usein sekoitus ajatuksia, joita yritämme houkutella esille “mitä ihmettä minä sanoisin tuolle asiakkaalle” ja toisia ajatuksia, joita yritämme pitää poissa “apua, mitä se minusta ajattelee?”.

Hyvin harvoin pysähdymme vain arvostelematta ja tuomitsematta toteamaan, mitä ajatuksia omassa mielessä on. Nyt on hyvä hetki kokeilla sitä.

 

2)    Mitä tunnen juuri nyt? Miten tunteeni näyttäytyvät ajatuksissani, toiminnassani ja fyysisessä olotilassani?

Yhtä harvoin kuin me pysähdymme kuulemaan omia ajatuksiamme, me jäämme todella huomaamaan ja huomioimaan miltä meistä tuntuu. Ehkä vieläkin harvemmin.

Syynä on usein tunteiden pelko: tuntuu varmemmalta ohittaa ja turruttaa omat tunteet ja tuntemukset ja jatkaa eteenpäin. Tosiasiassa tunteitten sivuuttaminen kuitenkin vain varmistaa ongelmien jatkumisen ennallaan.

Siispä pysähdy hetkeksi ja kuulostele itseäsi kaikessa rauhassa. Tunteet eivät ole vaarallisia, päinvastoin ne ovat elintärkeitä suunnannäyttäjiä.

 

3)    Mitä minä tarvitsen juuri tällä hetkellä?

Ole tarkkana tämän kysymyksen kohdalla. Pikavastaus ei useinkaan kerro muuta kuin sen, mitä olet rutiininomaisesti tottunut ajattelemaan. Nopeasti vastatessasikin saatat kuitenkin huomata ohikiitävän ajatuksen, joka väläyksenomaisesti kertoo sinulle toisesta tavasta nähdä asiat. Tartu siihen, jos voit!

Jos omien tarpeitten tunnistaminen tuntuu vaikealta, voit aloittaa kysymällä itseltäsi, mitä et ainakaan enää halua. Tämä avaa tehokkaasti väylän sen huomaamiseen, mihin kaipuusi kohdistuu.

 

Kun olet tehnyt tehtävän, säilytä vastaukset. Palaa niihin usein ja tunnustele, mihin ne sinua ohjaavat.

 

Muutoshankkeemme ovat usein yhtä jatkuvaa itsensä komentamista ja kiristämistä.

 

Silloinkin, kun koetamme lähestyä muutosta lempeyden kautta, yritämme usein pakottaa itseämme tuohon lempeyteen ohi sen hetken todellisten tunteiden.

Ja senhän me jo tiedämme, ettei tämä toimi.

Sen sijaan hyväksyvä tilan antaminen itselle, omien ajatusten ja tunteiden kuunteleminen ja oman sisäisen totuutensa ohjaukseen luottautuminen on itse asiassa hyvin samanlainen prosessi kuin mitä onnistuneessa terapiassa tapahtuu.

Terapeuttikaan ei komenna, kiristä, eikä moiti. Harvemmin edes neuvoo, sillä hyvä terapeutti tietää neuvojen ja pikavinkkien rajoitukset ja ongelmat.

Pikaisesti annetut neuvot liikkuvat yleisellä tasolla. Ne ovat kuin keskiarvoja siitä, mikä usein tai yleensä toimii. Siksi neuvoista usein onkin apua. Kuitenkin jos ongelma toistuu tai pitkittyy, eikä mikään tunnu auttavan, ainoa tie eteenpäin on selvittää, millaisiin ajattelun ja kokemisen tapoihin sen juuret oikein johtavat.

Kun on ymmärrys, löytyvät myös ne oikeat keinot.

 

Äskeisen tehtävän ideana on auttaa sinua neuvomaan itse itseäsi.  Tämä on hyvin samanlainen prosessi kuin mitä terapiassa tapahtuu.

 

Onnistuneen terapian jälkeen asiakas onkin jo oppinut omaksi terapeutikseen, joka osaa kuunnella itseään yhtä hienovireisesti kuin hyvä terapeutti, ja ohjata itseään tämän pohjalta.

Omalla työskentelyllä pääseekin usein hyvään alkuun. Palaa kysymyksiin usein ja anna niiden opastaa itseäsi.

Jos siltikin tunnet olevasi umpikujassa, josta et itse löydä tietä eteenpäin, ammattilaisen puoleen kääntyminen voi olla paikallaan.

Muutamastakin käynnistä voi olla apua pitkäksi aikaa.