Uusi työvuosi on alkamassa, ja ihan kohta on taas täysi meno päällä. Työhön, arkeen ja rutiiniin uppoaminen voi olla helpottavaakin heikommin jäsentyneen loma-ajan jälkeen.

 

Kuitenkin moni myös jännittää, tuleeko uudestakin talvikaudesta taas samanlainen kaikennielevä pyörremyrskykokemus kuin aikaisemmista. Moni vaappuu positiivisen ja energisoivan työn imun, oman mielen syövereistä puskevan aikaansaamisen pakon ja kerta kaikkiaan vain tolkuttoman suuren työmäärän välimaastossa. Lopputuloksen kannalta ei ole ratkaisevaa, syntyykö liikakuorma kotona vai työpaikalla.

Siinä se vuosi sitten meneekin, herkästi aivan samalla tavalla kuin aikaisemmatkin. Moni kaipaakin tiukempaa otetta oman elämänsä ohjaimiin. Selkeyttä. Hallittavuutta. Merkityksellisyyttä.

Työnteon rajaaminen on ensimmäinen askel, kun rakennetaan tervettä suhdetta työhön. Siksi siihen kannattaa todella keskittyä, varsinkin lomien jälkeen, kun tutut kuviot eivät vielä ole vieneet mukanaan.

Hyvien käytäntöjen omaksuminen on kuitenkin tunnetusti takkuista. Harva hyvä lupaus ja päätös kantaa kolmea viikkoa pidemmälle. Tutun ja totutun vetovoima jaksaa yllättää vahvuudellaan. Vaikka miten vakaasti tahtoisit selkiyttää elämääsi ja rajata työntekoasi, arki huuhtoo päätökset kevyesti mennessään.

 

Vaan meilläpä on salainen ase. Voimme varautua ja valmistautua.

 

Tässä on lista tavallisista meihin itseemme liittyvistä syistä, miksi työn rajaaminen ei onnistu niin kuin toivoisit – tai niinkuin oman terveyden tai ihmissuhteiden kannalta olisi hyväksi. Tai miksi kaipaamasi muutos toteutuu hitaammin kuin olisi tarpeen. Lue rauhassa ja ajatuksella, ja mieti mitkä kohdat pätevät sinun elämässäsi.

Tarkoituksena ei ole lannistaa sinua, vaan auttaa jo ennalta suunnittelemaan, miten selvität omalla kohdallasi todennäköiset karikot. Kun pulma ei tule yllätyksenä vastaan, mahdollisuutesi selvitä siitä ovat paremmat. Muistele, millaisilla keinoilla olet aikaisemmin selvittänyt hankalat tilanteet, ja harkitse toimisivatko ne myös nyt.

 

1) Et ole oikeastaan koskaan miettinyt elämääsi sen syvällisemmin, etkä ole nähnyt syytä työn rajaamiseen tai etäisyyden ottamiseen siitä. Olet ollut tyytyväinen, kun olet onnistunut saamaan opinnot päätökseen, työllistymään, löytämään puolison, perheellistymään. Tai paahdat uraputkessa ja otat siitä irti kaiken mitä lähtee. Kun nyt yhtäkkiä huomaatkin väsyväsi eri tavalla kuin ennen, etkä enää jaksaisi lähteä joka pippaloihin mukaan, olet ymmälläsi. Tilanne on sinulle aivan uusi, eikä sinulla vielä ole keinoja sen hallintaan.

Näin käy monelle lahjakkaalle uraohjukselle tai aivan tavallisellekin tallaajalle, joka on vain tehnyt kaikkensa saadakseen oman elämänsä kuntoon ja toimimaan. Viimeistään keski-iän lähestyessä useimmille tulee kuitenkin vastaan kohta, jolloin ei enää entiseen tapaan jaksa. Voit siis lähteä siitä, että moni muukin on samassa tilanteessa ja miettii samoja asioita. Jos ei ihan lähelläsi, niin netin ryhmistä jo taatusti löydät näkökulmaa tilanteeseesi.

 

2) Et usko, että elämääsi tai työtäsi voi muuttaa millään tavalla. Olet väsynyt, stressaantunut, et voi hyvin. Mutta olet loukussa tilanteessa, joka ei jousta mihinkään suuntaan. Olet väliportaan esimies, joka yrittää vastata niin alaisten tarpeisiin kuin johdon vaatimuksiin, eikä ympäripyöreisiin päiviisi tunnu mahtuvan kuin työtä ja unta. Tai sinulla on ruuhkavuosissasi yhtä aikaa liuta lapsia, työtön puoliso ja sairastelevat appivanhemmat. Tai olet pienipalkkainen yksinhuoltaja, jonka tavoitteena on yksinkertaisesti selvitä päivästä päivään.

Kaikki myötätuntoni sinulle! Tilanteesi voi tosiaan tuntua siltä kuin olisit itse hiuksista vetämällä nostamassa itseäsi suosta. Oikeasti voi olla niin, ettet omin avuin pysty saamaan riittävästi etäisyyttä nähdäksesi, mitkä palikat elämässäsi ehkä sittenkin liikkuvat.

Puhu ystäville, kavereille, ammattilaisille! Hanki apua, ennen kuin oikeasti uuvut.

 

3) Olet uhrannut työsi, urasi, maineesi ja omaisuutesi kartuttamiselle niin paljon, että tuntuisi hulluudelta hidastaa nyt. Olet pärjännyt loistavasti ja aiot pelata kaikki korttisi jatkossakin niin hyvin kuin pystyt. Vaikka kroppa huutaa ja herätät huolta lähipiirissäsi, et voi kuvitellakaan muuttavasi elämäntapaasi ainakaan ennen kuin olet varmistanut itsellesi taatusti mukavat eläkepäivät.  

On ymmärrettävää, että tulevaisuutta koettaa varmistella kaikin tavoin. Monelle on kunnia-asia, ettei joudu pyytämään apua eikä päädy taakaksi toisille. Mutta elämän kanssa ei voi tehdä diilejä kymmenen tai viidentoista vuoden päähän. Ei edes huomiseen. Elämä on nyt.

 

4) Olet korvaamaton. Et luota muihin. Kukaan ei osaa hoitaa tehtäviäsi niin hyvin kuin sinä itse. Et ota vastaan apua, koska opettamiseen menee aikaa. Sitäpaitsi kuljet joka tapauksessa perässä, neuvot, vahdit ja korjailet. Sitten ihmettelet, kun kukaan muu ei tee mitään!

Minkäkokoinen aukko jääkään vesiastiaan, jos pistät siihen sormesi ja vedät pois? Kukaan ei ole ikuinen; milloin hyvänsä sinäkin voit joutua onnettomuuteen, sairastua tai kuolla. Jos todella haluat varmistaa että työsi tulevat siinäkin tilanteessa tehdyiksi, viisainta on aloittaa tiedon ja taidon jakaminen nyt.

 

5) Et tiedä mistä aloittaisit. Ulkoiset olosuhteesi eivät ole katastrofaaliset, mutta pääsi on aivan pyörällä. Et saa mistään kiinni. Päivät kuluvat toistensa kaltaisina, väsyttävässä sumussa. Kaipaat muutosta, mutta mikään ei tunnu oikealta. Hermostut ja ärryt omaan neuvottomuuteesi ja pelokkuuteesi, ja kehität vastareaktiona uuden projektin, joka vie kaiken aikasi lähimpien kahden, kolmen vuoden ajan.

Tavallinen tilanne! On inhimillistäkin inhimillisempää yrittää ratkoa mielen hämmennystä jonkin suuren ulkoisen muutoksen kautta. Joskus tuo muutos kantaa, usein ei. Tarvitset ennen muuta pysähtymistä ja ajattelun rauhaa. Mieluiten yhdessä ammattilaisen kanssa.

 

6) Pelkäät, että epäonnistut. Olet ennenkin koettanut rajata työntekoasi mutta muutoshankkeesi ovat kaatuneet aina. Aikaisemmat epäonnistumiset masentavat ja ajatuskin uudestaan yrittämisestä ahdistaa. Päättelet, että on viisainta unohtaa toiveet muutoksesta ja koettaa vain pärjätä entiseen tapaan. 

Voi tosiaankin olla viisainta olla tekemättä mitään, kunnes olet selvittänyt mikä aikaisemmilla kerroilla ei toiminut. Sillä kuten jo Einstein totesi, ei ole viisasta tehdä yhä uudelleen samoja asioita ja odottaa silti erilaisia lopputuloksia.  Kun tilanteen ja oman toimintansa analysoi ensin kunnolla, voi löytää toimintamalleja, jotka eivät enää johdakaan takaisin lähtöpisteeseen. Mitä voisit tehdä eri tavalla kuin ennen?

 

7) Jännität, miten toiset suhtautuvat siihen, että koetat välillä saada etäisyyttä työhösi ja rajata sitä. Eipä ihme. Yksinkertaistaminen oli trendikästä vain muutaman vuoden ajan. Nyt reaktiot voivat olla aika aggressiivisiakin, jos alkaa puhua kaipuustaan kohtuullisempaan elämään. Sillä haloo, kaikilla ei ole edes töitä!

Olet itse vastuussa omasta hyvinvoinnistasi, sillä kukaan muu ei voi tarkkaan ottaen edes tietää, miten sinulla menee. Et myöskään voi parantaa kenenkään toisen tilannetta kärsimällä enemmän itse. Yleensä tulos on päinvastainen. Hyvinvointi lisää hyvinvointia, pahoinvointi pahoinvointia.

 

8) Päätät yhtä ja teet toista. Sinulla on pitkälle viedyt suunnitelmat ja olet uskaltautunut jopa puhumaan niistä. Mutta käytännössä toimit aivan kuin ennenkin, ja työ nielee kaiken aikasi ja energiasi edelleen.

Seuraa ajankäyttöäsi. Se mikä on ihmiselle todella totta, näkyy toiminnassa eikä puheissa ja suunnitelmissa. Olisiko mahdollista, että sittenkin koet olevasi siinä määrin yhtä työsi kanssa, että siitä irtautuminen hetkeksikin ajaisi sinut jo aivan tuntemattomille vesille? Jos näin on, sinun on korkea aika tutkia, onko elämässäsi jotain muutakin aidosti merkityksellistä kuin työ ja antaa aikaasi sille. Jos et niin tee, voit joutua huomaamaan tärkeitten asioitten arvon vasta kipeitten menetysten kautta.

 

9) Et ole valmis luopumaan mistään. Haluat kaiken, mieluiten yhtä aikaa. Olet ihan varma, että voit sekä tehdä työtä neljä tuntia viikossa että ansaita hyvin, etkä millään suostu uskomaan että päästäksesi lähellekään tuota tilannetta joudut ensin tekemään eläimellisen määrän työtä.

Melkein koskaan kaikkea ei saa yhtä aikaa. Hyvin monia asioita voi toteuttaa peräkkäin, mutta ei samanaikaisesti. Jos siinä onnistuisikin, niin milloin kaikesta saavuttamastaan ehtisi nauttimaan? 

 

10) Aloitat liian montaa asiaa yhtä aikaa. Aivot tukkeutuvat ja menevät solmuun. Tulee stressi. Väsyt. Menetät uskosi. Ja olet entistä alttiimpi palaamaan lähtöruutuun.

Taidat tarvita enemmän suunnitelmallisuutta. Sinun on opeteltava laittamaan asioita sellaiseen järjestykseen päässäsi, että tiedät – edes suunnilleen – mihin missäkin vaiheessa kannattaa satsata. Näin saat myös tasaisesti kasvavan tunteen siitä, että osaat ja pystyt ohjaamaan elämääsi.

 

11) Nojaudut liiaksi tahdonvoimaan. Sparraat ja psyykkaat itseäsi, etkä osaa huomioida omia syviä tunteitasi ja tarpeitasi. Tavalla tai toisella ne kuitenkin ottavat tilansa.

Meissä jokaisessa on monenlaisia, myös vastakkaisia ja keskenään ristiriidassa olevia tarpeita. Niitä ei voi poistaa, unohtaa eikä muuttaa muuksi. Ainoa tie on tulla tutuksi oman ajatusmaailmansa kanssa ja opetella luovimaan ristikkäisten halujensa joukossa viisaasti. Alkuun pääset näillä yksinkertaisilla kysymyksillä.

 

12) Et ehkä ole varautunut maratoniin. Toivot, kuten me kaikki, että elämän hankalat asiat ja ei-niin-myönteiset tavat voisi hoitaa kerralla pois päiväjärjestyksestä. Niin kuitenkin harvoin käy.

Kaikki todelliset elämänmuutokset ovat hitaita. Saman pyörän joutuu usein keksimään moneen kertaan. Siinä ei ole mitään vikaa, uusien toimintatapojen juurtuminen vain vie paljon aikaa. Mutta jos et ole varautunut tähän, sorrut ihan suotta syyttelemään itseäsi hitaasta edistymisestä, kun päinvastoin pitäisi huolehtia kaikenlaisesta ystävällisestä tankkauksesta ja taputtelusta.

 

Haluatko kuitenkin, kaikesta huolimatta, saada työhösi enemmän hallintaa ja hyvän syyn olla ylpeä siitä, että sittenkin onnistut muuttamaan jotain elämässäsi myönteiseen suuntaan?

 

Aloita pienestä, yksinkertaisesta ja konkreettisesta. Tee yksi muutos kerrallaan. Keskity, älä hellitä, ole uskollinen itsellesi. Luota siihen, että yksinkertaisista käytännön asioista lopulta kasvaa suuri virta, joka viime kädessä auttaa sinua näkemään myös työsi, elämäsi ja itsesi uudessa valossa. 

Hyvänä alkuna on jokapäiväisen palautumisen varmistaminen. Niin säilytät koko elämän perspektiivisi etkä koskaan pääse uppoamaan liian syvälle raatamisen suohon.

 

Onnea syksyysi!